Niin, olin jo hyviss ajoin ennen joulukuuta löytnyt kaavat kauniiseen piparkakkuhuvilaan, jonka halusin tänä vuonna toteuttaa. Osat leivoin keskiviikkona ja sujui ihan mallikkaasti - kaikki vaikutti siis olevan kunnossa, mitä nyt manailin leikkausvaiheessa sitä, että pitikin valita malli, jossa oli tuhat pientä ikkunaa. Myös koristelu sujui melko hyvin pientä sotkemista lukuunottamatta. Erityisen tyytyväinen olin ideastani tehdä huvilaani pärekatto lakritsimatosta.
Kokoamisvaiheessa tämä talonrakentajapolo kohtasikin inhottvan luonnonmullistuksen. Ensin kuuma sokeri otti turhan läheistä kontaktia ihoon (juuri kun olin päässyt leveilemästä sillä, ettei ole koskaan itseään sokerilla polttanut), jolloin yksi seinäpala putosi hellalle useampaan osaan. Samassa hötäkässä ja tärinässä jo pystyssä olleet palat rojahtivat kasaan. AAARGH. Hetken mietin ihan tosissani, että lyön kaikki vain palasiksi ja tarjoan syötäväksi. Sitten kuitnekin nielin katkeruuteni ja aloin liimata taloa kokoon pala palalta.
No, pystyssä se nyt on. Tosin monet ikkunaruudut menivät rikki, katon reunat irvistävät ja kuistin palat muokkautuvat ilemisesti paistovaiheessa niin väärän mallisiksi, että kuisti oli osittain irrallaan talosta. (tilkitsin pahimmat kolot pumpulilla) Ja ai niin, kattopäreet loppuivat kesken, enkä ole löytnyt vielä mistään lisää lakumattoja saadakseni sen loppuun. Myös osa kivijalan kivistä on mystisesti kadonnut.
Lopputulos muistuttaakin mielikuvieni kauniin pitsihuvilan sijaan huvilaa, joka on hylätty vuosikymmeni sitten ja jätetty rapistumaan oman onnensa nojaan. Mieleeni tulikin nämä rauniohuvilat Helsingin Kruunuvuoressa, joita viime kesänä kävin katsomassa.
Kunhan saan katon valmiiksi (jos edes saan materiaalia siihen), kuorrutan talon vielä tomusokerilumella. Tomusokerillahan voi klassisesti peittää epäonnistuneiden leipomusten kauneusvirheitä, eikö niin?
Tämä on elämää. Aina ei mene niinkuin haluaisi ja epäonnistumiset pitää vain osata kohdata. Kyllä se ainakin levittää nyt hyvää tuoksua asuntoon ja ajaa varsinkin pari piparkakuille persoa koiraeläintä hulluuden partaalle, kun koskea ei saa.
---
Joulukalenterissa tänään perjantain kunniaksi vähän mustaa huumoria. Oletteko tienneet, mistä joulupukit todellisuudessa ovat peräisin?
Pätkän tekijäthän tekivät myöhemmin idean pohjalta myös kokopitän Rare Exports -leffan, joka julkaistiin viime vuonna. Se onkin mielestni aika huippu elokuva ainakin vähän synkemmän komiikan ystäville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti